"Oletettiin, että naiset ovat keittiössä ja tekevät kokouksiin ruokaa ja kahvia. Itse en halunnut keittäjäksi vaan politikoimaan."
Riitoja, sotkuja ja selkkauksia.
Jatkuvaa vääntöä ja takinkääntöä. Tällainen mielikuva syntyy
perussuomalaisista tämän kirjan lukemisen jälkeen.
Soinin kupla ei ole kirja julkisuudessa
paistattelevista poliitikoista vaan tosielämän
paikallispolitiikasta ja ahkerasta talkootyöstä, jossa epäpätevyys,
riitely ja sisäpiirin kähmintä rehottavat. Lakia ei tunneta eikä
säännöistä perusteta, kun puheenjohtajan nuija kopahtaa pöytään.
Millään sääntökokoelmilla ei ole liikkeessä juuri merkitystä,
koska Soini on kehoittanut heittämään sääntökirjat hiiteen.
Jäsenluetteloita ei ole, eikä sellaiset kiinnosta ketään.
Ryhmäkurikin on täysin tuntematon käsite.
Ahola-Laurila ei paljon puoluettaan
säästele. Hän ketoo avoimesti kohtaamistaan ongelmista, riidoista
ja värikkäistä henkilöistä. Hän itse vaikuttaa olevan ahkera
puolueen puurtaja, joka saa vähän väliä lokaa niskaansa.
Perussuomalaiset kun on hyvin miesvaltainen puolue. Kirjoittaja on
toiminut aktiivisesti naisten saamiseksi mukaan toimintaan. Helppoa
se ei aina ole ollut.
Soini paistattelee ihailussa puolueensa
korkeimmalla pallilla, mutta tässä kirjassa häntä ei varauksetta
hehkuteta. Tämän kirjan perusteella Soinista saa melkoisen jyrän
kuvan. Hän on mies, joka haluaa hallita ja päättää ja jonka
suosikeilla on muita helpompaa. Soinia pidetään yleisesti
verbaalisesti lahjakkaana ja hauskana miehenä. Tosiasiassa monet
letkautukset ovat tarkkaan mietittyjä ja harjoiteltuja. Ne eivät
ole edes Soinin omia, vaan ovat Jukka Jusulan ideoimia. Kirjassa
pureudutaan myös Soinin kritiikkiin Hakkaraista, Hirvisaarta ja
Tynkkystä kohtaan.
Kirja on varsin viihdyttävä ja lukija
huomaa pian kirjoittajan kirjoittavan työkseen. Mutta ennenkaikkea
minusta tämä on tärkeä kirja. Sen vuoksi, että siinä paljastuu
tästä menestyspuolueesta monia julkisuudessa piiloteltuja asioita
ja se kertoo sellaisesta toiminnasta, jota monet tähtipoliitikot
eivät haluaisi julkisuuteen. Onneksi Ahola-Laurila on uskaltanut
kertoa.
Sirpa Ahola-Laurila: Soini
kupla. Into Kustannus 2015, 168s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti